20.6.2007

Moitekanne Tuusulan käräjäoikeudessa

B oli kanteessaan moittinut ositusta vaatien, että osituslaskelmasta poistetaan pesänjakajan huomioon ottama A:n velka X Ky:lle, koska kommandiittiyhtiön negatiivinen oma pääoma ei ollut yhtiömiehen velkaa yhtiölle.

Käräjäoikeuden tuomio 13.8.2003

Käräjäoikeus katsoi, että A:n omistaman yhtiöosuuden arvo oli määriteltävä X Ky:n omaisuuden nettoarvon perusteella, jolloin yhtiön arvo saattoi olla myös negatiivinen. Tässä tapauksessa todistajat olivat määritelleet yhtiön omaisuuden nettoarvon nollaksi edellyttäen, että negatiivinen oma pääoma merkittiin vastuunalaisen yhtiömiehen velaksi. Negatiivinen oma pääoma oli yhtiöstä etukäteen nostettua tuloa, joka oli ylittänyt yhtiön kulloisenkin voiton. Sellaisena se oli katsottava yhtiömiehen yhtiöosuuden arvoon välittömästi liittyväksi velaksi, joka oli otettava huomioon yhtiömiehen yhtiöosuutta ja siitä aiheutuvia vastuita tarkasteltaessa. Kun A lisäksi oli suorittanut pankille kommandiittiyhtiön velkoja oman pääoman negatiivisen määrän verran, ei ositus olisi ollut tasapainossa, jos negatiivista omaa pääomaa ei olisi otettu huomioon osituksessa vastuunalaisen yhtiömiehen velkana. Käräjäoikeus ei muuttanut pesänjakajan ratkaisua tältä osin.

Asian on ratkaissut käräjätuomari Jukka Heikkilä.

Helsingin hovioikeuden tuomio 7.4.2006

B valitti hovioikeuteen ilmoittaen, ettei asiassa ollut riitaa kommandiittiyhtiön arvosta, ja vaati, että kommandiittiyhtiön oman pääoman negatiivista määrää ei lueta A:n velaksi osituksessa. Hovioikeus totesi, että kommandiittiyhtiön yhtiömiehen yksityisotot, joiden määrä ylitti yhtiön tuloksen, voitiin merkitä taseeseen yhtiön saataviksi yhtiömieheltä tai oman pääoman negatiiviseksi eräksi. Yksityisotot merkitsivät varojen siirtämistä yhtiöstä yhtiömiehen omaan käyttöön. A:n yksityisotot olivat tässä tapauksessa yhtiön rakenne ja omistuspohja huomioon ottaen kuitenkin merkinneet varojen siirtämistä saman varallisuuspiirin sisällä niin, että todellista velkasuhdetta ei voitu katsoa muodostuneeksi. Yhtiön negatiivista omaa pääomaa ei näin ollen, kun luotettavaa selvitystä yksityisottojen käyttämisestä yhtiön hyväksi osituksessa huomioitavalla tavalla ei ollut esitetty, voitu pitää osituksessa huomioon otettavana A:n velkana yhtiölle.

Hovioikeus muutti osituslaskelmaa ja pesänjakajan ratkaisua tältä osin ja velvoitti A:n suorittamaan B:lle tasinkona 64 487,66 euroa korkoineen.

Asian ovat ratkaisseet hovioikeuden jäsenet Lauri Nouro, Heljä Järvelä ja Maija Nyyssönen. Esittelijä Tiina Nurmimäki.

Perustelut

Kysymyksenasettelu

1. B on kanteessaan moittinut pesänjakajan toimittamaa ositusta muun ohella sillä perusteella, että kommandiittiyhtiön negatiivinen oma pääoma ei ole yhtiömiehen velkaa yhtiölle eikä tällaista velkaa olisi tullut pesänjakajan esittämillä perusteilla kattaa X Ky:n (yhtiö) vastuunalaisena yhtiömiehenä toimineen A:n velkana osituslaskelmassa. A on kanteeseen vastatessaan käräjäoikeudessa vedonnut muun ohella siihen, että yhtiömiehenä hän vastasi yhtiön veloista kuin omistaan ja että yhtiömiehen on palautettava yhtiölle yksityisottojen kautta negatiiviseksi muodostunut oma pääoma ainakin, kun yhtiön velat on suoritettava tai katettava yhtiön purkamisen tai osakeyhtiöksi muuttamisen yhteydessä.

2. Hyväksyen pesänjakajan ratkaisun perusteet käräjäoikeus on hylännyt B:n moitekanteen. Hovioikeus on hyväksynyt B:n valituksessa toistetun edellä selostetun vaatimuksen velkojen kattamista koskevalta osin ja poistanut osituslaskelmasta A:n veloista yhtiön negatiivisen oman pääoman määrää vastaavan velan todeten, ettei yhtiön negatiivinen oma pääoma ole vastuunalaisen yhtiömiehen velkaa yhtiölle.

3. A on valituksessaan Korkeimmalle oikeudelle vaatinut, että hänen osituksessa katettaviksi veloikseen katsotaan yhtiön oman pääoman negatiivinen määrä 730 257,84 markkaa ja perustanut vaatimuksensa muun ohella hänen asemaansa yhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä ja siitä johtuvaan rajoittamattomaan velkavastuuseen.

4. Asiassa on siten Korkeimmassa oikeudessa kysymys siitä, missä määrin A:n ja B:n välisessä osituksessa voidaan A:n velkoina kattaa hänen yhtiömiesasemastaan johtuva velkavastuu. Viivytyksen välttämiseksi Korkein oikeus ottaa kysymyksen suoraan ratkaistavakseen, vaikka käräjäoikeus ja hovioikeus eivät ole ratkaisuissaan käsitelleet asiaa tältä kannalta.

Osituksessa katettavista veloista

5. Avioliittolain 90 §:n 1 momentin 2 kohdan ja 99 §:n 1 momentin mukaan avioeroon perustuvassa osituksessa määrätään puolison sen omaisuuden säästö, johon toisella aviopuolisolla on avio-oikeus, erikseen kummankin puolison osalta siten, että omaisuuden arvosta vähennetään muun muassa ne puolison yksityiset velat, jotka ovat syntyneet ennen avioeroa koskevan asian vireilletuloa. A:n ja B:n välisessä osituksessa puolisoiden velat vähennetään omaisuuden arvosta eli katetaan sen suuruisina kuin ne olivat heidän avioeroasiansa vireille tullessa 2.5.2000.

6. A oli avioeron vireille tullessa yhtiön vastuunalaisena yhtiömiehenä vastuussa kaikista yhtiön veloista. Osituksessa voidaan A:n velkoina kattaa kuitenkin vain se määrä yhtiön veloista, josta A:n voidaan arvioida todennäköisesti joutuvan vastaamaan.

Kommandiittiyhtiön negatiivisen oman pääoman ja yhtiön velkojen maksun merkitys yhtiömiehen velkavastuun kannalta

7. Ellei yhtiösopimuksesta tai yhtiömiesten muista sopimuksista muuta johdu, kommandiittiyhtiön vastuunalainen yhtiömies voi ottaa yhtiöstä omaan käyttöönsä varoja tilikauden kuluessa niin sanottuina yksityisottoina. Yhtiön kirjanpidossa yhtiömiehen yksityisotot merkitään rahankäyttönä oman pääoman tiliryhmän tileille ja ilmoitetaan taseessa oman pääoman ryhmässä myös silloin, kun yksityisottojen määrä ylittää oman pääoman määrän. Kommandiittiyhtiön oma pääoma voi tämän vuoksi muuttua negatiiviseksi, kuten tässä tapauksessa on käynyt.

8. Yhtiöoikeudessa pidetään lähtökohtana, että yhtiömies on velvollinen palauttamaan yhtiöön voittovarat ylittävien yksityisottojensa määrän ja siten myös negatiivisen oman pääoman määrän. Koska yhtiömiehet ovat henkilökohtaisesti vastuussa yhtiön veloista, palautusvelvollisuudella on merkitystä yleensä vain vastuunalaisten yhtiömiesten keskinäisissä suhteissa. Tästä syystä yhtiömiehet voivat keskinäisin sopimuksin kuitenkin päättää yhtiömiehen palautusvelvollisuudesta toisin.

9. Näin ollen kommandiittiyhtiön kirjanpidossa oleva negatiivinen oma pääoma osoittaa yhtiön voittovarat ja muut oman pääoman erät ylittävien yhtiömiesten yksityisottojen määrää ja sen palauttamisvelvollisuudella on merkitystä lähinnä yhtiömiesten keskinäisissä suhteissa. Sen sijaan negatiivinen oma pääoma ei osoita sitä, ovatko yhtiön velat sen varoja suuremmat eikä sitä, missä määrin yhtiömies voi joutua lopullisesti yhtiön veloista vastuuseen yhtiön velkojille. Se, kuinka paljon yhtiön veloista jää lopullisesti yhtiömiehen vastattavaksi, on arvioitava vertaamalla yhtiön varoja ja velkoja keskenään.

10. A on vedonnut velkavastuun arvioinnissa lisäksi siihen, että hän on osituksen kestäessä maksanut omilla yksityisillä varoillaan yhtiöllä olleen pankkivelan. Kun velka on maksettu muuten kuin yhtiön purkamisen yhteydessä, velanmaksulla ei ole välitöntä merkitystä arvioitaessa missä määrin A on vastuussa yhtiön veloista.

Yhtiön varojen ja velkojen arviointi

11. Elleivät puolisot toisin sovi, osituksessa puolisoiden varojen arvo määritetään osituksen toimittamisajankohdan mukaan ja arvon määrityksen kohteena ovat puolisoiden varat sellaisina kuin ne olivat ositusperusteen syntymisen aikana. Tässä tapauksessa riidanalaista on ositusta toimitettaessa ollut A:n yhtiöosuuden arvo ja siitä johtuva A:n velkavastuun määrä. Yhtiöosuuden arvon määrityksen perusteeksi toimituksessa on esitetty yhtiön 30.6.2000 päättyneen tilikauden tilinpäätös. Lisäksi toimituskokouksissa puolisot ovat sopineet, että insinööri C määrittää yhtiön merkittävimmän omaisuuden eli autojen ja koneiden käyvän arvon. C on toimittanut 24.11.2000 arvioinnin, jonka perusteella hän on laatinut 6.12.2000 päivätyn tarkastuskertomuksen. Puolisot ovat antaneet C:n tarkastuskertomuksesta lausumansa ja kirjallisia todisteita.

12. Korkein oikeus toteaa, että tässä tapauksessa A:n yhtiöosuuden arvo ja vastuu yhtiön veloista on määritettävä 30.6.2000 päättyneen tilikauden tilinpäätöksen pohjalta. Yhtiön autojen ja koneiden käypä arvo on määritettävä C:n tarkastuskertomuksen ja asianosaisten sen johdosta antamien lausumien perusteella.

13. Toimitusosituksessa on lähdetty siitä, ettei A:n yhtiöosuudella ole tuottoarvoa. B ei ole moittinut ositusta tältä osin.

14. Yhtiön taseen 30.6.2000 mukaan pysyvinä vastaavina on merkitty: aineettomaksi hyödykkeeksi aktivoitu pitkävaikutteinen meno 4 182,75 markkaa; aineellisiksi hyödykkeiksi koneet ja kalusto 116 467 markkaa sekä sijoituksena osakkeet 1 460 markkaa. Pysyvien vastaavien kirjanpitoarvo on siten yhteensä 122 109,75 markkaa. Vaihtuvina vastaavina taseeseen on merkitty yhtiön vaihto- ja rahoitusomaisuus yhteensä 100 548,32 markkaa. Yhtiön taseen loppusumma on siten ollut 222 658,07 markkaa.

15. B on vaatinut, että pitkävaikutteisena menona aktivoitu Tuusulan KTK Oy:n liittymismaksu 4 182,75 markkaa otetaan huomioon yhtiön varoina. A on puolestaan myöntänyt, että liittymismaksun määrä palautetaan yhtiölle kokonaisuudessaan, jos sen jäsenyys Tuusulan KTK Oy:ssä päättyy. Näin ollen liittymismaksu otetaan huomioon yhtiön varoja laskettaessa taseeseen merkityn 4 182,75 markan arvoisena. Asiassa esitetyn todistuksen mukaan Tuusulan KTK Oy:n (nykyisin Kuljetusmestarit Oy:n) osakkeiden markkina-arvo on taseeseen merkitty osakkeiden nimellisarvo 1 460 markkaa.

16. C:n tarkastuskertomuksen mukaan koneiden ja kaluston käypä myyntiarvo on ollut yhteensä 429 200 markkaa. Asianosaiset eivät ole hyväksyneet C:n tarkastuskertomuksen mukaisia Mercedes Benz 312D -merkkisen kuorma-auton, Volvo L102B -merkkisen pyöräkuormaajan, vaihto- ja kuljetuslavojen sekä Volvo F12 -merkkisen kuorma-auton arvoja.

17. B on vedoten kahteen myynti-ilmoitukseen katsonut, että C:n tarkastuskertomuksessa mainitun Mercedes Benz 312D -merkkisen kuorma-auton arvo on tarkastuskertomuksessa mainitun 88 000 markan sijasta 139 000 - 158 000 markkaa. A on esittänyt hyvityslaskun, jonka mukaan sanotun kuorma-auton vaihtoarvo 4.3.2004 on ollut 12 270,49 euroa (72 957,02 markkaa). Lisäksi B on vedoten Oy Rolac Ab:n ilmoitukseen ja Cleacap Oy:n myynti-ilmoitukseen ja arvioon katsonut, että tarkastuskertomuksessa mainitun pyöräkuormaajan Volvo L102B:n arvo on tarkastuskertomuksessa mainitun 190 000 markan sijasta 340 000 - 370 000 markkaa. A on esittänyt hyvityslaskun, jonka mukaan pyöräkuormaajasta on vaihdossa 29.3.2001 saatu hyvitys 170 000 markkaa.

18. A on puolestaan esittänyt, että C:n tarkastuskertomuksessa 20 000 markan arvoisiksi arvioidut vaihto- ja kuljetuslavat tulisi arvioida niistä Jokopa Oy:ltä saadun arvion perusteella yhteensä vain 12 000 markan arvoisiksi huomioon ottaen lavojen huono kunto. Lisäksi A on vedoten Hansa Auto Oy:n kirjalliseen arvioon ja Ekmako Oy:n suulliseen arvioon vaatinut, että tarkastuskertomuksessa mainitun Volvo F12 -kuorma-auton arvo olisi tarkastuskertomuksessa mainitun 85 000 markan sijasta 50 000 - 76 000 markkaa.

19. C:n tarkastuskertomuksessa on siinä ilmoitetun mukaan pyritty arvioimaan kaluston ikä ja kunto huomioon ottaen kunkin auton ja koneen myyntiarvo käteiskaupassa. C on perustellut arvionsa yksityiskohtaisesti. Asiassa esitetty muu selvitys ei osoita, että yhtiön omaisuutta arvioitaessa olisi syytä poiketa C:n tarkastuskertomuksessaan esittämistä perustelluista arvioista.

20. Näin ollen yhtiöosuuden arvoa osituksessa arvioitaessa huomioon otettavat yhtiön varat ovat olleet: Tuusulan KTK:n liittymismaksu 4 182,75 markkaa, osakkeet ja osuudet 1 460 markkaa, koneet ja kalusto 429 200 markkaa, sekä vaihto- ja rahoitusomaisuus 100 548,32 markkaa eli kaikkiaan yhteensä 535 391,07 markkaa.

21. Yhtiön taseessa 30.6.2000 on tehty palkoista toimintavaraus määrältään 68 233 markkaa. A on vaatinut tämän varauksen purkamista ja siitä johtuvan tuloverovelan lisäämistä A:n velkoihin. Samalla A on vaatinut, että laskelmassa otetaan huomioon myös koneiden ja kaluston laskennallisesta myyntitulosta johtuva verovelka.

22. Koska tilinpäätöksessä tehty vapaaehtoinen toimintavaraus tarkoittaa myöhempään tuloutukseen siirrettyjä yhtiön voittovaroja, toimintavaraus on yhtiön substanssiarvoa laskettaessa laskennallisesti purettava. Siitä johtuvana arvioituna tuloverovelkana yhtiön velkoihin lisätään 33 000 markkaa.

23. Kun tässä tapauksessa kyse on toimintaansa jatkaneesta yhtiöstä, jonka varoja ei ole realisoitu, vaadittua yhtiön kaluston mahdollisen myynnin perusteella laskettua tuloveroa ei ole perusteltua ottaa velkana huomioon.

24. Yhtiön taseen 30.6.2000 mukaan yhtiön velat ovat olleet 884 682,91 markkaa. Varauksen purkamisesta aiheutuva tuloverovelka 33 000 markkaa huomioon ottaen yhtiön velat 917 682,91 markkaa ovat siten olleet 382 291,84 markkaa sen 535 391,07 markan arvoisia varoja suuremmat.

25. Näin ollen A:n yhtiöosuudella ei ole osituksessa huomioon otettavaa varallisuusarvoa eli sen arvo osituslaskelmassa on nolla markkaa. Ottaen huomioon yhtiön varojen arvo ositusta toimitettaessa ja yhtiön velat, Korkein oikeus arvioi, että A on ollut ositusta toimitettaessa henkilökohtaisesti lopullisesti vastuussa yhtiön 382 291,84 markan suuruisista veloista. Täten osituksessa A:n avio-oikeuden alaisesta omaisuudesta on vähennettävä A:n yhtiömiesasemaan perustuvina velkoina pesänjakajan kattaman 730 257,84 markan sijasta 382 291,84 markkaa.

Osituslaskelma

26. A:n avio-oikeuden alainen omaisuus on osituskirjan mukaan 871 124,89 markkaa. Tästä on vähennettävä osituskirjassa mainittu velka 64 182,90 markkaa ja A:n yhtiömiesasemaan perustuva edellisessä kohdassa mainittu 382 291,84 markkaa eli velkoina yhteensä 446 474,74 markkaa. A:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on siten 424 650,15 markkaa. B:n avio-oikeuden alaisen omaisuuden säästö on osituskirjan mukaan 40 089,58 markkaa.

27. Puolisoiden avio-oikeuden alaisten omaisuuksien säästöt ovat siten yhteensä 464 739,73 markkaa, josta kummankin osuus eli avio-osa on 232 369,86 markkaa. Näin ollen A:n B:lle luovutettavan omaisuuden eli tasingon määrä on 192 280,28 markkaa vastaavat 32 339,22 euroa.

Osituksen sovittelu

28. Asiassa ei ole esitetty perusteita sille, että edellä oleva osituksen lopputulos olisi avioliittolain 103 b §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla A:n kannalta kohtuuton tai johtaisi siihen, että B saisi perusteetonta taloudellista etua. A:n vaatimalle osituksen sovittelulle ei ole perusteita.

Tuomiolauselma

Muutokset hovioikeuden tuomioon:
A:n B:lle maksettavaksi määrätyn tasingon määrä alennetaan 32 339,22 euroon korkoineen.

Muilta osin hovioikeuden tuomiota ei muuteta.

Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Kari Raulos, Mikko Tulokas, Kari Kitunen, Gustav Bygglin ja Pertti Välimäki. Esittelijä Kirsti Uusitalo.